6.päivä raittiina (riva)

Yksi päivä vielä ja sitten pääsen kuukauden jonotuksen jälkeen vieroitushoito-osastolle. Fiilikset on tosi haikeat. Vähän itkettää, kun tajusin. Heti herätessä. Aikuiset muijat ei itke. Paskan marjat.

Tiedän, että hoito sujuu hyvin. Harmittaa vähän, kun ei nää läheisiä ekoina viikkoina. Onneksi osastolla voi olla puhelin, niin saan soitettua ja kirjoteltua.

Nämä on pieniä harmeja verrattuna siihen mitä harmia olen saanut aikaseksi huumeiden ja alkoholin käytön aikana. Kaikki sairaalakerrat, väkivalta, menetetyt ystävät, köyhyys jne. Nöyränä tässä jo ollaan toisin kuin viikkoja sitten. Oikealla tiellä. Vihdoin.

Sain eilen uuden kaiuttimen. Laitoin heti hyvät vibat soimaan aamusta. Aurinko paistaa sälekaihtimista sisään. Halasin Jaria, kun se nukkui vielä. Tulee ikävä sitä.

Taidetaan Lilyn kanssa lähteä koirapuistoon Torde -koiran sekä Maijan kanssa. Taas hyvä päivä tulossa ilman rällästystä.

Kivoja asioita ilman päihteitä

☯️Shoppailu, kirppikset
☯️Koiran kanssa puuhastelu
☯️Juoksu/kävelylenkit
☯️Kasvien hoito
☯️Ruuanlaitto/leipominen
☯️Kämpän siivoilu ja sisustus
☯️Ulos syömään
☯️Kahville
☯️Piknikille
☯️Uimahalliin
☯️Rannalle uimaan
☯️Nurtsille aurinkoa ottamaan
☯️Lukea kirjoja
☯️Maalaamista
☯️Kiipeilypuistoon
☯️Kitaran ja ukulelen harjoittelu
☯️Etsi luonnonyrttejä/sienestystä tms.
☯️Ala kasvissyöjäksi
☯️Käytä luonnontuotteita
☯️Käy salilla
☯️Pitkät pyörälenkit
☯️Katso sarjoja ja elokuvia
☯️Mene elokuvateatteriin
☯️Käy Nyt-liikunta tunneilla
☯️Kirjoita blogia 😋

Nämä asiat tekee mut onnelliseksi. Ihmiset etsivät onnellisuutta ja kulutttavat etsinnöissään itsensä loppuun. Ei ole sitä ihanaa hattara onnellisuutta. Pienet asiat tekee onnelliseksi. Harjoittelen piirtämään oman reittini. Muut saattaa jäädä tielle seisomaan kädet puuskassa.

Kiitollisuudesta tätä elämää kohtaan

Emma Tikander aka Tiksu

5. Päivä raittiina (yks riva vierotusoireisiin), Tunnottomuus

Ajanjakso, joka antaa kaiken vaan olla sellaisena kuin on ja antaa ajan valua hukkaan. Aurinko paistaa ikkunoista. Radiot kertovat tragedioista maailmalla. Havaitset lasten leikkivän pihalla. Mutta et kuule tai näe mitään niistä. Näät vain vaaleat seinät ja tyhjyyden sisällä.

Juttelin rakkaan äidin kanssa tästä aiheesta ja hän sanoi, että oli katsonut Nanny- ohjelmaa telkkarista:

"Eilen oli hyvä kun katoin suomen super nanny ohjelmaa. Siinä mieheltä kysy et miten voit. Alkuun mies et ihan hyvin. Kun kertoi ongelmistaan niin nanny kysy uudelleen eli miten oikeesti voit. Mies siihen et enkai niin hyvin kuitenkaan."

"Mut välil peittelee hyvällekin ystävälle elämäänsä. Mut hyvä ystävä ottaa kopin jos ei jaksa. Se on lahja." - Jonna Tervahauta, minun äiti💞

Kiitollisuudesta tätä elämää kohtaan

Emma Tikander

2. päivä raittiina (riva)

Olen kiitollinen äidille, Jarille, ystäville ja muille, jotka ovat jaksaneet olla minun tukenani vaikka olen ollut välinpitämätön enkä ole ollut läsnä. Samalla kun kirjoitan, Lily nukkuu minun vieressäni. Aivan kuin se lohduttaisi minua. Se on minun paras ystävä. Raitistun myös Lilyn takia. Ensimmäisenä tietenkin itseni takia. Me ollaan molemmat koettu kovia. Me pidetään yhtä. Minulla on niin paljon patoumia sisällä. Pikku hiljaa puran niitä ja voin elää täysipäiväistä elämää. Päivä kerrallaan. Pieni hiukkanen kerrallaan vahvistun.





Kiitollisuudesta tätä elämää kohtaan 


Emma Tikander

Teemapäiväkirja

Teemapäiväkirja on varmaan paras keksintö, jota maan päältä löytyy! Eikä siihen tarvita muuta kuin vihko, sakset, kyniä, lehtiä, liimaa ja vähän tietenkin inspiraatiota. Mulla on vielä vähän keskeneräinen kirja mutta voinpas työstää sitä koko ajan. Mikä parasta, ei ole aikarajaa tai tyyliä, miten teemapäiväkirjan tekee. Oma kädenjälki on tärkeää. 

Tässä jutussa parasta on se luovuus toteuttaa itseään niinkun blogissakin Voit kirjoittaa just niistä aiheista mistä haluat ja miten haluat, eikä kukaan siitä voi valittaa, kun se on sun oma. Normaalit päiväkirjat on tylsiä, kun niissä ei ole kuvia. Suosittelen kaikille, että aloittaa tälläsen, jos vaan yhtään tykkää taiteilla huolensa pois.

R.I.P Minttu Orvokki Vuorisalo

Oon nyt Loma ei alkanu millään parhaimmalla tavalla täällä Karjalohjalla mökkeilemässä.. 

Eräänä normaalia normaalimpana päivänä lähdettiin Helmin kanssa ottamaan kuvia tylsyyttämme ja olihan ulkona upee ilma. Mentiin siitä  Helmille ja alettiin laittaa niitä kuvia koneelle ja samalla kuunneltiin radiosta Lukko-Jokerit. 

Joskus kahdeksan seitsemän aikaan tulee äitiltä puhelu: '' Minttu joudutaan viemään nukutettavaksi.'' Mun sydän havahtui. Parin sekunnin päästä mun silmät lasittuivat ja kyyneleitä alkoi virtaamaan ulos. En vaan voinut uskoa, että se oli totta. Olihan Minttu jo 12-vuotias, kohta 13. En sinä aamuna olis arvannut et se päivä tulis olemaan viimeinen.

Äiti, Luca ja Osku tuli taksilla hakemaan mua hyvästelemään Minttua Viikin eläinsairaalaan, jossa Minttu ja Jani odottivat. Heti kun Minttu näki meidät, se juoksi ovelle vastaan ja nuolaisi kaikkia meitä poskille isolla märällä kielellään. Siliteltiin sitä jonkun aikaa.

Tuli nukutus piikin vuoro. Kaikki halasivat vuorotellen Minttua, puristin sitä kaulasta viimeistä kertaa ja äiti sanoi '' Maailman kiltein koira''. Pikkuhiljaa nukutuslääkkeet alkoivat vaikuttaa, ja rakas Minttu lähti taivaaseen.

Kun lähdettiin sairaalasta, Janilla oli vain iso harmaa hihna mukanaan. Kaikki kävelivät hiljaa autolle. Automatkalla kotiin kuului vain pientä hiljaista niiskutusta. Kotiin tullessa oli vain hiljainen talo, jonka seinällä oli Mintun kuva ja sen alapuolella paloi muistokynttilä.

Minttu ei enää nuolaise isolla märällä kielellä naamasta kun tulee kotiin, sen peti on tyhjä. Koko huoneistossa elää vain muistot. Jani sanoi sille torstai aamuna '' Tänään lähdetään mökille'', niin kuin joka kerta. Tällä kertaa Minttu ei lähtenyt mökille. Minttu lähti enkeleiden luo eläintentaivaaseen. Toivottavasti sulla on kaikki hyvin nyt siellä, maailman kiltein koira Minttu Orvokki. Nuku rauhassa.

Niin äkkiä lähdit.
Varoitit hetken ennen.
Halunnut et rakkaittesi
itkevän hupenevaa aikaa.
Tulit ovelle vastaan,
varjonasi ystäväni,
pinnistit voimasi tervehdykseen,
kuin se tärkeintä maailmas ois.
Kadun niin paljon.
Hetkiä, joina en sulle löytänyt aikaa,
jota luulin olevan loputtomiin.
Kun vein sinut kävelylle tienlaitaan
sen sijaan että olisin vienyt metsään,
jonka tuoksuja niin rakastit.
Olisit ansainnut sen.
Yhden minä tiedän,
me tapaamme vielä.
Tässä maailmassa kenties,
jos sielumme vaeltavat.
Jos taivas on totta,
sinä odotat minua siellä,
mitä olenkaan vailla ilman lämpöäsi...

Muokattu 9.10.2016